Kivihaanpuiston viljelijät

Avainsana: viljelypalstat

  • Mietintöjä kaupunkiviljelystä ja säännöistä

    Uusi viljelmä, uudet säännöt. Vai miten? Kaikki Helsingin kaupunkiviljelmät ovat sitoutuneet ymmärtääkseni seuraamaan Kaupungin esittämiä viljelypalstojen käyttö- ja hoito-ohjeita, sekä haitallisten vieraskasvilajien torjuntaohjeita. Näiden lisäksi viljelmien, kun ne ovat kunnan maalla, tulee olla kaikille avoimia virkistysalueita. Varsinaisissa sopimuksissa maankäytöstä, vuokrasta ja muissa sopimuksissa Kaupungin kanssa on sitten vielä lisää sääntöjä ja ehtoja, mutta yleisesti ne ovat aika samanlaisia, mitä olen nyt sopimuksia lueskellut.

    Kaupungilta tulevien sääntöjen lisäksi jokaisella yhdistyksellä tulee olla omat säännöt. Osa näistä ovat muodollisuuksia, mitä yhdistyslaki vaatii kaikilta rekisteröidyiltä yhdistyksiltä, ja osa taas spesifejä kaupunkiviljelyyn ja muuhun toimintaan liittyviä sääntöjä.

    Olen tekemässä tällä hetkellä kattavaa yhteenvetoa Helsingin kaikista kaupunkiviljelmistä, mitä Kaupungin sivuilla listataan. Sitä tehdessä olen päässyt tutustumaan usean yhdistyksen sääntöihin sekä muihin käytäntöihin. Kaupunkiviljelmiä hallinnoivien yhdistysten säännöt eivät ole mitenkään yhtenäisiä. Käytännöt vaihtelevat monessakin asiassa viljelmästä viljelmään. On uusia viljelmiä, joissa sääntöjä vielä haetaan ja sovelletaan sekä vanhoja viljelmiä, joissa samat viljelijät ovat jo vuosikymmenien aikana tottuneet toimimaan tietyllä tavalla.

    Yhdistyksen säännöt

    Kun Kivihaan puiston viljelijöille perustetaan yhdistys, on tulevan hallituksen oltava yhtämielisiä säännöistä.

    Miten suuri hallituksen tulisi olla? Kenellä on yhdistyksen edustamisoikeus? Missä elimessä päätetään viljelyn säännöistä ja muista yhteisistä asioista? Mikä on yhdistyksen tarkoitus? Kaikkia näitä kysymyksiä ja monia muita on syytä harkita ennen yhdistyksen perustamista. Sääntöjä voi toki muuttaa myöhemmin, mutta se on melko kallista ja vaatii aina turhaa lisäbyrokratiaa.

    Rekisteröityneen yhdistyksen säännöt seuraavat tyypillisesti seuraavaa rakennetta:

    Nimi ja kotipaikka. Yhdistyksen kotipaikka on tietenkin Helsinki, mutta nimen kanssa on pelivaraa. Kivihaanpuiston viljelijät vai Kivihaanpuisto? Helppo ja lyhyt nimi on tietenkin arkikielessä kätevä, mutta sen pitäisi myös heijastaa hieman yhdistyksen tarkoitusta, mistä päästäänkin seuraavaan pisteeseen.

    Tarkoitus ja toiminnan laatu. Halutaanko yhdistyksen kanssa keskittyä vain viljelyyn vai yleisestikin Kivihaanpuiston ylläpitämiseen? Näitä voi tietenkin yhdistää ja yhdistys voi kuvailla viljelyn ulkopuolelle jäävän toiminnan hyvin yleisellä tasolla. Itseäni henkilökohtaisesti kiinnostaa myös Reijolan talojen kohtalo Kivihaanpuistossa ja koko puiston elävöittäminen, ja siksi tulen ehdottamaan näidenkin kohtien lisäämistä sääntöihin.

    Jäsenet. Hyväksytäänkö vain Helsinkiläisiä yksityishenkilöitä, kuten viljejytoiminta Helsingissä vaatii, vai voiko tätä rajaa venyttää, mutta vuokrata viljelymaata vain Helsinkiläisille? Joillakin viljelmillä on myös tarkempia postinumerokohtaisia rajoja viljelijöiden osalta, ja toisilla erilliset jonot lähialueen asukkaille ja muille Helsinkiläisille. Mutta onko näitä pakko kirjata virallisiin sääntöihin, vai voiko ne hyväksyä muuten säännöiksi yhdistyksen kokouksissa?

    Liittymis- ja jäsenmaksut. Näitä on vaikea ennustaa, ja yleisesti niitä ei ole kirjattu sääntöihin, sillä ne voivat vaihdella vuodesta toiseen.

    Hallitus. Montako jäsentä hallitus tarvitsee? Kovin suurta byrokratiaa tuskin tarvitsee järjestää mikropaikalliselle yhdistykselle. Siltikin hallituksen kokoa ja muuta hallintoa on syytä miettiä tulevan varalta.

    Yhdistyksen nimenkirjoitusoikeus. Kuka voi edustaa yhdistystä? Normaalisti riittävä hallituksen kokoonpano on nimenkirjoitusoikeudellinen.

    Tilikausi. Normaalisti tilikausi on kalenterivuosi ja ensimmäinen tilikausi sitten pidempi tai lyhyempi, riippuen miten se halutaan järjestää. Tilikausi voisi tietenkin olla myös vaikka jaettu viljelykauden mukaan niin, että se alkaa kylvökaudesta.

    Kokoukset. Mitä kokouksissa käsitellään, ja milloin ne järjestetään? Yhdistyksissä kokoukset ovat yleisesti tärkeä päätöksentekoelin ja ”rivijäsenten” vaikuttamismahdollisuus yhdistyksen asioihin joko viranhaltijoiden valinnalla tai äänestämällä muista asioista kokouksessa.

    Näiden pisteiden lisäksi säännöissä voi olla muitakin yhdistyksen asioita tarkennettuna, ja esimerkiksi kokouksista jauhetaan melko pikkutarkasti, jotta kaikki lakisäänteiset pykälät saadaan täytettyä. On myös tärkeää kirjoittaa säännöt niin, että yhdistyksessä ei pääse tapahtumaan mitään väärinkäytöksiä vallankäytön, yhdistyksen omaisuuden ja rahankäytön kanssa.

    Viljelmän säännöt

    Virallisten yhdistysrekisteriin menevien sääntöjen lisäksi yhdistyksellä voi olla muita, vähemmän virallisia sääntöjä. Viljelyä edistävässä yhdistyksessä nämä olisivat sitten viljelyn käytäntöön liittyviä sääntöjä. Ne varmasti muovaantuvat ajallaan käytännön kokemuksen kautta, ja vakiintuvat sitten joko toiston kautta tai yhdistyksen kokouksissa.

    Viljelyyn liittyviä sääntöjä ovat esimerkiksi istutuskäytännöt, kastelukäytännöt, sallitut maan päällysteet, kompostointi jne. Kaikki päivittäiseen viljelyyn ja palsta-alueen ylläpitämiseen liittyvä.

  • Kattava yhteenveto Helsingin kaupunkiviljelmistä – lähtötilanne

    Aikaisemmassa artikkelissa kävin läpi hieman kaupunkiviljelmän historiaa. Kyse on vain pintaraapaisusta aiheeseen, koostuen päämäärin Helsingin sanomien artikkeleista ja muusta nopealla googlauksella saatavasta tiedosta. Varsinaista historiaa tutkiessa asian kannalta varmasti löytyisi tieteellisiä julkaisuja, julkaisuja muussa alan kirjallisuudessa, kirjoja, ja tietenkin ensimmäisen käden tietoa viljelijöiltä, jotka ovat olleet vuosikymmeniä sormet mullassa omalla palstallaan.

    Joka tapauksessa, Helsingin kaupungin sivuilla on oma sivunsa kaupunkiviljelyä varten. Sieltä löytyy lista kaikista virallisista palstaviljelmistä, siirtolapuutarhoista ja muista tilapäisistä viljelmistä, sekä näitä hallinnoivista yhdistyksistä. Helsingissä siirryttiin järjestelmään, jossa viljelmiä hallinnoi viljelijöiden yhdistyksen sen sijaan, että Kaupunki hallinnoisi ja vuokraisi palstoja suoraan yksityisille jo vuonna 1993. Samalla esimerkiksi Espoossa kaupunki hallinnoi itse vielä viljelmät ilman välikäsiä. Kun viljelmiä hallinnoivat yhdistykset, on nämäkin otettava huomioon katsomuksessa, joka koskee viljelmiä.

    Yhteenvedon rakenne

    Koostan kattavan yhteenvedon viljelmistä taulukkoon niin, että saan kuvan kaikista viljelmistä, niitä hallinnoivista yhdistyksistä, viljelmien tilanteesta ja tiedonannon avoimuudesta.

    Arvioin miten avoimesti viljelmät tiedottavat viljelmistään internetissä, ja jos internetistä ei löydy mitään, käyn vielä paikanpäällä katsomassa onko sielläkään ajantasaista tietoa. En anna pisteitä, enkä tee mitään koulunumeromäistä arviointia, kun se ei ole tarkoituksenmukaista. Sen sijaan katson ensin onko Kaupungin nettisivuilla yhdistysten yhteystietoja, löytyykö netistä viljelmien tietoja, ja jos niitä ei löydy, antaako yhdistys niitä tällaiselle uteliaalle yksityishenkilölle sähköpostitse tai muuten.

    Taulukkooni kerään viljelmän nimen, sijainnin, yhdistyksen nimen, yhteyshenkilön, sähköpostiosoitteen, verkkosivut, ja puhelinnumeron. Yhteystietoja en jaa eteenpäin kirjoituksissani lähtökohtaisesti.

    Näiden lisäksi koitan löytää palstojen määrän, hinnan, hakumenetelmän, hakijamäärän ja vapautuneiden palstojen määrän. Otan myös ylös mitä yhteystietoja netistä löytyy yhdistykselle, ja löytyykö näitä tietoja avoimesti.

    Lopuksi, itse taulukon ulkopuolella otan ylös muistiinpanoja muista viljelmien käytännöistä, mitä saattaa ilmetä yhteenvetoa koostaessa. Näitä ovat esimerkiksi vartiovuorot, talkoot, postinumeroalue rajoitukset palstoja jakaessa jne.

    Yhteenvedon tarkoitus

    Tällä yhteenvedolla haluan ensisijaisesti saada kuvan palstojen kysynnästä ja tarjonnasta Helsingin laajuisesti sekä aluekohtaisesti. Uutisista ja palstojen jonoista päätellen kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa tällä hetkellä, mutta onko näin joka puolella, vai ainoastaan tietyillä alueilla?

    Haluan myös selvittää miten avoimesti yhdistykset toimivat. Mielestäni yhdistysten avoimuutta on hyvä tarkastella, kun kyseessä on kuitenkin julkinen maa-alue, mitä vuokrataan eteenpäin. Yhdistykset siis hallinnoivat yhteistä, julkista omaisuutta. Tämän vuoksi näen tarpeelliseksi jonkun tason avoimuuden järjestöjen toiminnassa ja vastuuta siitä, että palstaviljely olisi kaikille Helsinkiläisille mahdollista.

    Haluan myös miettiä itse Kaupungin roolia viljelyn edistämisessä. Tulisiko Helsingin kaupungin ottaa suurempaa roolia viljelyn edistämisessä, vai riittääkö sen tämän hetkinen asema?

    Lähtötilanne

    Lähtötilanteella tarkoitan yhteenvetoni lähtötilannetta, eli mitä tietoa saan internetistä avoimesti ennen kyselyiden lähettämistä eri yhdistyksille.

    Helsingin kaupunkiviljelysivu

    Helsingin kaupungin tietojen mukaan Helsingissä on tällä hetkellä 46 virallista viljelmää 38 yhdistyksen ylläpitämänä. Näistä kaikista 36 viljelmällä on jonkinlaiset verkkosivut (facebook ryhmät, joissa on yhdistyksen tietoa mukaan lukien), ja 44 viljelmällä on yhteystiedoissa sähköposti. Kolmen viljelmän sähköpostiosoitetta ei löydy helposti ja yhden viljelmän osalta netistä ei löytynyt mitään yhteystietoja, yhdistyksen kotiosoitetta Keravalla lukuun ottamatta. Kuuden viljelmän osalta löytyy yhteyshenkilö ja 17 viljelmälle on puhelinnumero.

    Yleisesti viljelmille löytyy jokin yhteystieto yhtä viljelmää lukuun ottamatta. Näitä kaikkia ei kuitenkaan ole Helsingin kaupunkiviljelysivulla, ja sieltä puuttuu paljon yhteystietoja, joita löytyy internetistä muualta. Myös viljelmien osoitetiedoissa on puutteita.

    Kaupungin sivuilla ei palstojen nimen, yhdistyksen nimen ja yhteystietojen lisäksi ole muuta tietoa palstoista.

    Yhdistysten sivuilta ja muualta netistä

    Yhdistysten verkkosivulta ja muualta internetistä löytyy palstakohtaisia tietoja, mitä Kaupungin sivuilla ei ollut. Näitä ovat palstojen lukumäärä, vapautuneiden palstojen määrä, jonotustilanne, jonotusmenetelmä ja hinnoittelu.

    Palstojen lukumäärä löytyy 15 viljelmälle ja viimeisin vapautuneiden palstojen tilanne 10 viljelmälle. Jonossa olevien henkilöiden määrä ilmoittaa 13 viljelmää ja jonotysmenetelmän (arvonta, jono, tai jokin muu) 21 viljelmää. Avoin hinnoittelu löytyy 25 viljelmälle.

    Näiden tietojen lisäksi usean viljelmän verkkosivulta löytyy tietoa yhdistyksestä, uutisia, ajankohtaista tietoa ja muuta viljelyyn liittyvää tietoa.

    Kysely

    Aloitin kyselyiden lähettämisen viljelmille 18.3. ja tehtävä jatkuu edelleen. Käytän kyselyihin samaa pohjaa, jota muokkaan jokaisen yhdistyksen kohdalla riippuen siitä, mitä tietoa minulta puuttuu ja mitä lisätietoja haluan. Moni viljelmä on jo ehtinyt vastata kevätkiireistä huolimatta. Sähköposteissa olen käyttänyt seuraavaa pohjaa:

    Tietoa viljelypalstoista

    Hei,

    Olen tekemässä kattavaa yhteenvetoa Helsingin palstaviljelmistä ja niitä hallinnoivista yhdistyksistä. Aikomukseni on perustaa uusi asukasyhdistys Helsingin Kivihaan kaupunginosalle ja aloittaa palstaviljely tämän kevään aikana, ja tämä kysely on osa taustatyötä mitä haluan tehdä ennen itse yhdistyksen aloittamista. Haluan saada kokonaiskuvan palstojen kysynnästä ja tarjonnasta eri puolilla kaupunkia, sekä yhdistysten toiminnan läpinäkyvyydestä. Tämä ei liity mitenkään kevään kuntavaaleihin, ja en ole minkään puolueen toiminnassa mukana.

    Pyytäisin teitä ilmoittamaan seuraavat tiedot XX palstaa koskien: Viljelypalstojen lukumäärä, palstojen hinnat, jonotusmenettely (jono, arvonta, ketkä voi jonottaa), montako hakijaa tällä hetkellä on jonossa ja montako palstaa on vapautunut nyt 2025 keväällä. Jos tämän kevään lukuja ei ole, myös viime vuoden luvut käyvät.

    Yhdistyksellänne ei ole verkkosivuja, joten kysyn kaikkia tietoja.

    Verkkosivuiltanne löytyy muut tiedot.

    Pyydän teitä vastaamaan tähän viestiin viikon sisällä, niin saan tiedot taulukkooni ajoissa. Mikäli en saa vastausta, merkitsen tiedot tuntemattomiksi yhdistyksenne ja palstaviljelmänne osalta.

    Kaikki tiedot, mitä kerään ja arvioin ovat seuraavat:

    Yhdistyksen nimi, palstan nimi ja sijainti, yhdistyksen yhteystiedot, palstojen lukumäärä, palstojen vapautumistilanne vuosina 2024/2025, hakijoiden määrä, hakumenetelmä ja palstojen hinta.

    Näiden osalta arvioin tiedon saatavuuden avoimuuden. Tieto on joko saatavilla avoimesti Helsingin kaupungin nettisivuilta, muualta internetistä, yhdistykseltä kysymällä tai ei lainkaan.

    Vastaan mielelläni kysymyksiin, jos sellaisia ilmenee.

    Ystävällisin terveisin,

    XY

    Eräältä viljelmältä sain palautetta viestin vakavuuden vuoksi, niin pyrin pehmentämään sävyä aina jokaisessa viestissä, joten varsinaiset sähköpostit eroavat hieman pohjasta.

    Yhdistyksiin, joilla ei ole sähköpostiosoitetta olen yhteydessä puhelimitse myöhemmin, ja yhden yhdistyksen kohdalla, jolla ei ole mitään yhteystietoja, käyn katsomassa ilmoitustaululta löytyykö sieltä jotain kontaktointikeinoa.

    Laitan myös Kaupungille kyselyn, jossa tiedostelen onko Kaupungilla näitä tietoja missään.

    Lopuksi

    Koitan saada tämän koosteen valmiiksi nyt maaliskuun loppuun mennessä. Huhtikuun alussa alkavat kuntavaalikiireet ja minullakin on vähemmän aikaa käyttää tähän projektiin, vaikka tämä ei olekaan mitenkään liitoksissa kuntavaaleihin, eikä tämä projekti ole poliittisesti motivoitunut.

    Tällä koosteella aikomukseni ei ole torua tai kritisoida yhdistyksiä, vaan etsiä parantamisen kohteita ja oppia itsekin yhdistysten käytännöistä oman yhdistyksen perustamista varten Kivihaanpuistoon (vaikka Kivihaassakin on jo viljely-yhdistys). Mielestäni kaupunki voisi ottaa myös enemmän vastuuta tiedonannosta ja parantaa omaa verkkosivuaan hyvin helposti niin, että siellä olisi edes suuntaa-antavaa tietoa viljelmien koosta ja jonoista.

  • Kaupunkiviljely Helsingissä

    Kaupunkiviljely Helsingissä

    Tässä artikkelissa selvitän hieman kaupunkiviljelyn historiaa, selvitän nykytilannetta ja pohdin mitä Helsingin pitäisi tehdä seuraavaksi kaupunkiviljelyä edistääkseen, ja miksi.

    Kaupunkiviljelyn historiaa

    Suomessa elettiin pitkään omavaraistaloudessa ja kaupungeissakin oli normaalia kasvattaa ruokaa pihoilla ja kasvimailla. Hesarissa tiedettiin kertoa kaupunkiviljelyn historiasta seuraavasti 14.4.1995:

    Helsingin liepeillä on iät ja ajat ollut monenlaista perunamaata ja palstanpitäjää; ennen vanhaan melkeinpä jokaisella oli jossakin kaupungin laitamaalla oma kasvimaansa, ja vielä 1920- ja 1930-luvuilla pääkaupungissa elettiin puolittain luontaistaloudessa.

    1930-luvun pulavuosina lisäruokaa tarvittiin kipeästi sekä helsinkiläisissä työläisperheissä että pikkuvirkamieskodeissa. Sotavuosina 1939-1944 elintarvikepula ahdisti pääkaupunkia niin, että monet keskustan puistot ja muu rakentamaton maa möyhittiin peruna- ja kasvimaaksi.

    Helsingin Sanomat kertoi 12. toukokuuta 1942, että yksinomaan kaupunki on vuokrannut noin 330 hehtaaria maata viljelyspalstoiksi. Sen lisäksi yksityiset vuokrasivat ”pyörein luvuin 120 ha” maata suoraan kaupunkilaisille. Myös teollisuuslaitokset sekä invalidi- ja aseveliyhdistykset vuokrasivat Helsingin kaupungilta maata ”elintarpeiden täydennykseksi ensi talvea varten”.

    Helsingin Sanomat kertoo saaneensa ”edelleen tietää, että suurin piirtein kaikille palstoille on kansanhuoltolautakunnan luvalla voitu jakaa riittävästi siementä ja apulantoja”. Sotavuosina apua saatiin myös ruotsalaisilta, jotka lahjoittivat Helsinkiin muun muassa siemenperunoita.

    Nykyisen kaltainen viljelypalstojen järjestelmällinen jako alkoi Helsingissä sotavuosien jälkeen 1940-luvun loppupuolella. Syynä oli yhä yleinen köyhyys ja lisäruoan tarve kuten sota- ja pula-aikanakin.

    Viljelypalstoja on haettu innokkaasti elintason nousun jälkeenkin. Monet maalta lähtöisin olevat ovat halunneet kokea mullan tuoksun pääkaupungissakin.

    1980-luvun vihreä aalto lietsoi viljelyintoa. Uudet viljelijät eivät niinkään muistelleet lapsuutensa hikoilua pitkillä sokerijuuurikassaroilla, vaan he halusivat puhtaita, myrkyttömästi viljeltyjä tuotteita. Oma uurastus kasvimaalla oli varmin tae kasviksien, yrttien ja juuresten laadusta.

    Monet ”viherpiipertäjistä” olivat lähes ammattimaisen osaavia maamiehiä, mutta joukkoon mahtui niitäkin, jotka eivät tienneet, miten päin sipuli pannaan maahan. Hekin sentään onnistuivat jotenkin, sillä naapuriapu ja yhteishenki ovat aina olleet perinne palstoilla.

    Palstaviljely on yhä voimissaan. Halvalla tuotettu ruoka on nykyisen laman takia taas tervetullut lisä monen perheen ruokapöytään.

    Helsingin kaupunki muutti pari vuotta sitten palstojen jakoperusteita. Muutos aiheutti kiivasta keskustelua ja pelkoa siitä, että yhdistykset suosivat toisia ja syrjivät toisia. Niin ei kuitenkaan ole käynyt, vaan kaupungin saamien tietojen mukaan edelleenvuokraus on sujunut melko kivuttomasti.

    Palsta säilyy viljelijällä vuodesta toiseen, kun hän vain maksaa keväällä palstamaksun ja täyttää ”hyvän palstaviljelijän” vaatimukset: viljelee aarinsa eikä anna rikkaruohon versoa. Palstalla saa kasvattaa perunaa, juureksia, vihanneksia ja kukkia, jopa marjapensaita.

    Ilmakuvista päätellen näyttää myös siltä, että monet Helsingin viljelypalstat on perustettu juurikin lähialueiden betonilähiöiden valmistuttua. Omakotitaloalueille palstoja ei tarvittu, sillä pihan tarkoitus oli toimia kasvitarhana ja viljelyalueena – normaalitilanteessa osittain ja hätätilanteessa kokonaan. Monet kerrostaloihin 1950-1980 luvuilla muuttaneet perheet tulivat maalta, ja he toivat mukanaan myös viljelysosaamista.

    Alla esimerkkinä ilmakuvasarja Helsingin kaupungin karttapalvelusta. Kuvissa näkyy Aarnikanmäen ja Rapakivenpuiston viljelypalstat .

    Helsingin seutu oli suurelta osin metsää ja peltoa, kun 1960 luvun suuret betonilähiöt rupesivat nousta paikoilleen kallioisille mäntymetsiin. Näiden ympärillä oli usein peltoa, josta osa muokattiin puistoksi, teiksi ja tonttimaaksi. Pieniä pellonjämiä kuitenkin jäi paikalleen. Ja pien ne olikin palstoitettu. Näitä peltoja on siis viljelty yhtäjaksoisesti kauemmin, kuin ympäröivillä kerrostaloalueilla on asuttu.

    Toki joitakin uudempiakin viljelmiä on, ja vanhoja peltoja on otettu myös myöhemmissä vaiheissa uudelleen viljelykäyttöön, kuten esimerkiksi Viikissä Latokartanon pellolla, mutta yleisesti on todettavissa, että viljelyalueiden määrä per asukas on jäänyt varsin pieneksi kasvavassa kaupungissa. Viljelyn edistämisen into näyttää myös lopahtaneen ainakin osittain. Dodo ry:n ylläpitämä kaupunkiviljely.fi sivustoa on viimeksi päivitetty vuonna 2015 ja esimerkiksi Helsingin kaupungin Eerolan ryhmäpuutarhahanke on ollut jäissä vuodesta 2011.

    Mitään isompia uutisia kaupunkiviljelyn saralta en näin äksilseltäni ole löytänyt ja näyttääkin siltä, että Viikin uusi viljelypalsta onkin viimeisin, mitä Helsinkiin on avattu. Jostakin kaupungin päätöksestä olin kylläkin lukenut, että Itäkeskuksen peruskoulun uudessa kaavassa on varattu tilaa kaupunkiviljelyä varten, eli kyllä viljelmiä vieläkin on mahdollista saada lisää.

    Palstojen hallinta

    Helsingin kaupunki hallitsi aluksi kaikkia viljelmiä suoraan ja tällainen systeemi on vielä käytössä esimerkiksi naapurikunnassa Espoossa. Kaupunki rupesi valmistelemaan palstojen hallintaa yhdistyksille 1990 luvulla ja vuonna 1993 näyttää, että muutos oli konkretisoitumassa. Myös Vantaalla on käytössä järjestelmä, jossa yhdistykset toimivat välikäsinä ja vastaavat palstojen hallinnoinnista. Lista Helsingin palstoista ja näistä hallinnoivista yhdistyksistä löytyy helposti Kaupungin kaupunkiviljelysivulta.

    Listaa selatessa voi nopeasti huomata, ettei läheskään kaikilla yhdistyksillä ole verkkosivuja tai muutakaan nopeaa ja helppoa lähestymistapaa. Joidenkin yhdistysten kohdalla ainoa yhteystieto on puheenjohtajan henkilökohtainen sähköpostiosoite tai puhelinnumero. Yhdistyksistä ei löydy mitään ennakkotietoa, ei yhdistysten sääntöjä, palstojen määrää eikä jonotustilannetta. Eihän nämä mitään välttämättömyyksiä ole, ja ennen internettiä ei tällaisia ylellisyyksiä edes ollut, mutta nykyään melkein kaikelta järjestäytyneeltä harrastustoiminnalta voisi kuitenkin odottaa edes jotain tietoa netistä.

    Kun yhteydenotto on vain yhden henkilön ja mailin tai puhelinnumeron varassa, onnistuuko tällaisiin yhdistyksiin liittyminen? Ovatko yhdistykset vielä aktiivisia, vai onko viljelijät vain jatkaneet viljelemistä yhdistyksen hiivuttua? Yhdeksi esimerkiksi voi nostaa vaikka Rapakivenkujan palstavijelijät ry, jonka kontakti on @hel.fi loppuinen sähköpostiosoite. Netistä mailia etsimällä löytyy toisen paikallisyhdistyksen sivu, jossa kyseinen kontakti mainitaan melkein kymmenen vuoden takaa. Herääkin kysymys, onko kyseinen henkilö vieläkin töissä kaupungilla ja tämän sähköpostin hallitsija? Koko yhdistyksestä ei oikein muuta tietoa löydy, vaikkakin ilmakuvista palstat ovat kaikki käytössä, vaikkakin yksittäisiä jää kylvämättä vuosittain.

    Toisinaan tulee myös mieleen, millä periaatteella yhdistykset jakavat vapautuvia palstoja. Yhdistysten toiminta ei ole aina läpinäkyvää ja Suomi on tunnetusti sisäänpäin lämpiävä hyvien veljien maa. Jakaakohan esimerkiksi Vartiokylän Lions club Yllästunturinkujan palstoja jonojärjestyksessä kaikille hakijoille tasavertaisesti, vai ovatko Lions Clubin jäsenet etusijalla?

    Teen varmaan lähiaikoina kattavan kartoituksen kaikista Helsingin palstoista, yhteystiedoista ja jonotilanteesta, mistä pääsenkin seuraavaan aiheeseen.

    Palstojen jonotustilanne

    Kun Helsingin kaupunki rupesi siirtämään viljelypalstojen hallintaa omalta osastolta yhdistyksille vuonna 1993 (HS). Jo silloin palstoista oli enemmän kysyntää, kuin mitä Kaupunki pystyi tarjoamaan, vaikka viljelypalstoja oli jo 5300 (HS).

    Nykyään palstat välitetään vuokraajille arpomalla. Palstojen kysyntä ylittää jatkuvasti tarjonnan. Puolet hakijoista jää arvonnassa ilman palstaa. (HS 2.7.1993)

    Eli jo vuonna 1993 tilanne oli niin, että hakijoita oli paljon enemmän, kuin tarjontaa. Uutisartikkeleita etsimällä tilannetta voi seurata vuosien varrelta.

    Kerttu Jokinen on viljellyt samaa, kaupungilta vuokrattua viljelypalstaansa Elontiellä jo 18 vuotta. Kiinnostus palstaviljelyyn kasvaa koko ajan, ja jossain päin Helsinkiä maata saa jonottaa vuosia. Espoossa ja Vantaalla vapaita palstoja vielä riittää. (HS 23.4.2004)

    Vuosituhannen alussa tilanne oli siis Helsingissä vielä sama, mutta muualla PK-seudulla palstalle pääsi nopeasti. Tosin molemmat kaupungit olivat silloin vielä nykyistä huomattavasti pienempiä. Onkohan artikkelin henkilö vieläkin samalla palstalla? Nyt tulisi 29 vuotta täyteen jo!

    Kaupunkiviljely.fi tilannekatsaus vuodelta 2012 antaa hyvän kuvan sen hetkisestä jonotilanteesta. Joillakin palstoilla on jopa vapaata tilaa, kun toisilla on satojen ihmisten, ja vuosien jonoja. Vaihtuvuus suosituilla palstoilla näyttää hitaalta, kun esimerkiksi Myllypurossa 35 henkilön jono tarkoittaa vuosien jonotusta.

    Juuri ennen koronapandemian alkua jonot olivat jo pitkiä, useita satoja joillakin palstoilla. Pandemian aikana ne kasvoivat entisestään kuten usein on uutisoitu.

    Vaikka nyt 2020 luvulla näyttää, että elämme lamassa ja ruoan hintojen nousua kauhistellaan melkein päivittäin otsikoissa, en usko että jatkuva palstojen puute johtuu mitenkään ihmisten tarpeesta tuottaa itselleen edullista ruokaa. Korona-aikana muistan, kun lehdissä oli paljon juttuja tämänkaltaisten harrastusten suosion kasvusta. Kun ulkomaille ei päässyt matkustelemaan yhtä helposti, niin ihmiset rupesivat ostamaan mökkejä, veneitä, asuntoautoja ja hankkimaan itselleen viljelypalstoja entistä terhakammin. Silloinkin tosin palstojen jonot olivat jo pitkät, joten lopputulos oli jonojen pidentyminen entisestään.

    Yhteenveto

    Tällä hetkellä Helsingissä palstojen hallinnointi on yksityisillä yhdistyksillä. Yhdistysten toiminta ei ole läpinäkyvää, ja näiden yhteyshenkilöt eivät välttämättä helposti saavutettavissa. Kynnys olla yhteydessä yksityishenkilöön, joka hoitaa yhdistyksen asioita omalla ajalla vapaaehtoisena saattaa myös olla korkeampi, kuin mitä yhteydenotto täysin steriiliin kunnalliseen puhelinpalveluun tai sähköpostiin olisi.

    Kun palstojen hallinnointi on kunnalla, on kunnalla myös velvoite jakaa ne oikeudenmukaisesti viljelijöille. Koko prosessi oli varmasti läpinäkyvämpi ja valvotumpi. Julkisuuslain vuoksi kuka tahansa voisi tiedostella palstojen jakamisen asiakirjoja.

    Ehkä Helsingin kaupunki voisi asettaa tarkempia sääntöjä palstoja hallinnoiville yhdistyksille. Ne hallinnoivat julkisia ja yhteisiä resursseja, eli kunnallista maa-aluetta, joka vuokrataan viljelykäyttöön kaupunkilaisille. Asianmukaiset ja ajantasaiset verkkosivut ja yhteystiedot olisi mielestäni ihan hyvä minimivaatimus yhdistyksiltä. Velvoite tiedon antamisesta esimerkiksi jonotustilannetta koskien olisi myös hyvä olla.

    Kaupungin ja yhdistysten välisissä sopimuksissa varmasti esitetään joitakin velvoitteita, ja Kaupunki varmasti vahtii yhdistysten toimintaa jollakin tasolla, joten näistäkin olisi hyvä olla jotain tietoa Kaupungin verkkosivuilla.