Maailma on muuttui paljon viime vuosisadan aikana. Suomi teollistui ja itsenäistyi, rautateitä rakennettiin lisää, maailmansodat sodittiin, uudelleen rakennettiin ja laajennettiin. Autot yleistyivät ja menivät veivät kiskoilla kulkevilta kulkuneuvoilta ykköspaikan. Autot yleistyivät lisää ja niille piti rakentaa lisää teitä. Sitten ne yleistyivät vielä enemmän. Onneksi suurten arkkitehtien suuria suunnitelmia Helsingille ei koskaan toteutettu.
Haagan kauppala ja yleisesti koko Huopalahden, Ruskeasuon, Haagan ja Kivihaan risteys muuttui muun maailman mukana. Helsingin kaupungin karttapalvelusta pääsee kätevästi tutustumaan ilmakuviin, mitä kaupungista on otettu vuodesta 1932 alkaen. Kun ensimmäisen kerran törmäsin laajoihin ilmakuvamateriaaleihin Turun kaupungin vastaavassa palvelussa, yllätyin miten tarkasti aikanaan on jo taltioitu kaupunkeja ilmasta käsin – ja sen aikaisilla vehkeillä! Ilmakuvista käsin voi havaita helposti ja nopeasti kaupungin kasvun ja muutoksen yli 90 vuoden ajalta.
1932 – Grejuksen kartanon mailla
Ensimmäiset ilmakuvat alueelta ovat vuodelta 1932 ja ne yltävät koko Haagan kauppalan alueelle, vaikka muut ympäryskylät usein näyttävät jääneenkin kuvaamatta, kun itse kaupunkia on taltioitu. 1930 luvulla alue oli vielä pitkälti maanseutua kaupungin ulkopuolella. Grejuksen kartano, eli näin suomalaisittain ”Reijola”, erottuu kuvista selkeästi suurena keskuksena, jota ympäröi erilaisia viljelmiä ja muuta asutusta. Haagan kauppalan huvilakaupunki on kartanosta pohjoiseen ja sinne johtava yksityinen raitiovaunurata kulkee kartanon pellon reunaa nykyisen Hämeenväylän paikalla.
Nykyisen Kivihaanpuiston alueella on metsää, peltoa ja useita asuinrakennuksia. Näistä kaksi on yhä pystyssä. Ilmakuvista ei voi selvittää aluejakoja tai omistuksia, joten niitä selvittäessä pitää turvautua karttoihin ja muihin dokumentteihin. Onneksi näitäkin on löydettävissä netin syövereistä melko vaivattomasti. Löysin Helsingin kartan vuodelta 1914 Timo Meriluodon vanhojen karttojen sivuilta, ja sieltä selviää että ”Reijolan mökki”, niin sanottu ”Muonamiehen talo”, eli Kivihaankuja 2a kuului Grejuksen tilan maihin, mutta Kivihaankuja 2b taas Bölen tilan maihin. Molemmat tilat omistivat laajoja alueita Helsingin pohjoispuolella. Grejuksen tilan maat ylsivät melkein Töölönlahdelle asti, ja siellähän on vieläkin Reijolankatu muistona tästä. Bölen tila taas puolestaan tunnetaan nykyään paremmin Pasilana, jossa ymmärtääkseni tilan keskus sijaitsi.
1950-luku ja suuri alueliitos
Haagan kauppala siirrettiin osaksi Helsinkiä vuoden 1946 suurta alueliitosta. Sotien jälkeen pääkaupungissa oli huutava pula asunnoista ja rintamalta palanneille veteraaneille tarvittiin työpaikkoja. Uusien esikaupunkien ja niihin liittyvien muiden rakennushankkeiden toteuttaminen oli erinomainen keino paikata molempia pulmia. Niin Haagaankin rupesi nousemaan uusia betonisia kerrostaloja ränsistyneiden huviloiden tilalle. Huopalahteen nousi samalla ”kiertotalousteollisuutta”. Autoistuminen oli myös ajan trendi, ja kaupunkiin kaivattiin kipeästi uusia kulkuyhteyksiä. Looginen reitti meni Grejuksen maiden läpi sekä Tampereen suuntaan pohjoiseen, että länteen kohti Turkua.
1960-luku betonilähiöineen
Lähiörakentamisessa laitettiin iso vaihde silmään 1960 luvulle tultaessa. Uusia, moderneja betonikerrostaloja ruvettiin kaavoittamaan toden teolla ja Kivihaan asuinalue nousi myös hyvin nopeasti 1960 luvulla. Haagan puolella Kauppalanpuisto ottaa muotonsa, paloasema rakennetaan ja etelässä Ruskeasuon bussivarikko löytää sijaintinsa. Turun vanha maantie mutkineen jää sivukaduksi kun uusi komea Vihdintie jyrää Grejuksen kartanon päältä. Tila muistetaan tästedes vain paikallisessa nimistössä.
1970-luku ja moottoritiet
Jatkuva kaupungistuminen on havaittavissa 1970 luvun ilmakuvissa. Rakentaminen jatkuu uusien teiden varsille ja nykyinen Hakamäentie ilmestyy kuvioon. Bussivarikolle ja Kivihakaan vievää tietä sekä Hämeenlinnan väylää laajennetaan niin, että Kivihaanpuiston nurkkaa leikataan molemmilta sivuilta. Reijolan talojen naapurimökit katoavat 1976 ilmakuvissa laajennusten alta. Nurkka on jäämässä nyt kahden suuren tien nurkkaan mottiin.
1980-1990 luvut
Huopalahden alue kehittyy paljon 1980-1990 luvuilla. Bussivarikkoa laajennetaan ja sinne rakennetaan uusia halleja. Muuten alue pysyy melkein ennallaan tämän ajan.
2000-luku ja Hakamäentien tunneli
Alue koki suuren mullistuksen vuosina 2008-2009, kun Hakamäentietä remontoitiin. Autoilun määrää ennustettiin nousevan entisestään ja luonnollisesti ratkaisu siihen oli lisäkaistojen ja tunneleiden rakentaminen.
Yli 100 miljoonaa euroa maksanut remontti ei kuitenkaan tuonut helpotusta autoilijoille. Ehkä puiston nurkalle jäänyt suojeltu talo esti järkevän tielinjauksen ja tehokkaan maankäytön?
2010-luvusta tähän päivään
Mannerheimintien loppumaton kerrostalojono ylettyi viimeinkin tähänkin risteykseen 2010-luvulle tultaessa. Yliopiston talot purettiin ja paikalle on kaavoitettu (ja jo aloitettu rakentamaan) uusia asuinkerrostaloja. Bussivarikko siirtyi uuden raitiovaunuvarikon katolle. Reijolan mökin asukkaat häädettiin vuokrasopimuksen jatkon eväämisellä, ja talo jäi tyhjilleen. Talo vallattiin, tyhjennettiin, vandalisoitiin ja jätettiin oman onnen nojaan odottamaan purkutuomiota. Piharakennukset purettiin melko nopeasti, vaikka osa niistäkin oli alkuperäisiä. Pyysin Kaupungilta tietoja talon nykytilanteesta ja purkulupia varten tehdyistä selvityksistä. Tietopyynnöstä on kohta kuukausi aikaa, mutta vieläkään en ole mitään vastinetta saanut.
Toisen talon kohtalo on tuntemattomampi, mutta vaikuttaa siltä, että sen asukkaat ovat joko menehtyneet tai muuttaneet pois äkkinäisesti, jättäen talon huonoon kuntoon ja täynnä omaa tavaraa – ja tietysti sekin on erittäin huolellisesti vandalisoitu.
Kivihaanpuisto muutoksen tiellä
Kivihaanpuisto on ollut kaavoitettuna yhtä kauan, kuin Kivihaan betonilähiö muutenkin. Vanhojen peltojen päälle rakennettiin hiekkakenttä jalkapalloa ja koripalloa varten 1960-70 luvun taitteessa. Vielä 1990-luvulla ilmakuvista näkyy pelikenttään liittyvää infraa alueella, mutta lopulta alue jäi vain tyhjäksi hiekkakentäksi. Hakamäentien tunnelin rakennuksen aikana alueella säilytettiin rakennustarvikkeita ja sen jälkeen kenttäkin hylättiin.
En ole vielä löytänyt Kaupungin sivuilta mitään viitteitä siihen, mitä alueelle halutaan tehdä nyt ja tulevaisuudessa. Vuoden 2016 kaavassa nurkka saattaa olla osa kantakaupunkia, kun kaavan ruutukoko on noin 50m x 50mx kokoluokkaa. Hämeenlinnan väylän kaavamerkintä, jolla aiottiin mahdollistaa Keskuspuiston päälle asuntojen rakentaminen, kumottiin, ja sen jälkeen Kivihaanpuistollekkaan ei ole mitään tehty.
Kun Reijolan mökin vuokrasopimus purettiin vuonna 2019 ja rakennukset huutokaupattiin, Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön toimialan tiimipäällikkö totesi ”on nähty, että kaupungilla on muuta käyttöä alueelle. Se tarvitaan kehittyvän kaupungin tarpeisiin. Nyt paikka sitoo kolmen hehtaarin alueen liikenteellisesti hyvällä sijainnilla.” (Helsingin Sanomat 17.1.2019)
Samassa haastattelussa Kaupungilta todetaan, että talo saatetaan siirtää sen hankalan sijainnin vuoksi. Mitään tällaisia suunnitelmia ei kuitenkaan ole konkretisoitu, vaan talolle on haettu purkulupaa.
Tämä pieni nurkka Helsinkiä on säilynyt hyvin pitkälti muuttumattomana vuosikymmenet, ajalta ennen autoja ja kaupunkia. Huopalahden maalaisidyllin viimeinen saareke ja Grejuksen kartanon ainoa muisto alueella. Mielestäni tässä on hyvät edellytykset, niin historiallisista kuten symbolisistakin syistä, säästää Kivihaankuja 2 asumukset peltopalstoineen ja sivurakennuksineen sellaisena kuin ne ovat. Alueelle varmasti saa järjestettyä muuta käyttöä, kuin moottoritieristeyksen laajennus tai grynderien suunnittelemia sieluttomia elementtikuutioita.
